Olen tainnut kuluttaa näppäimiä viime kuukaudet etupäässä chattaillen, nyt voisin koittaa palata taas tämän projektin pariin. Paljon mahtuu isoja kokemuksia tähänkin aikaväliin ja koitan nyt hiukan jäsentää niitä.
Syviä ihmissuhteita
Kevään ja kesän myötä on lukuisa ihmissuhde muodostunut minulle aika tärkeäksi. On syntynyt joitakin uusia ja osasta vanhoja onkin äkkiarvaamatta kehkeytynyt entistä tärkeämpiä. Joistakin olen myös joutunut luopumaan, tavalla tai toisella.
Olen oppinut, että melko tyhjästä voi hyvinkin nopeasti kehittyä äärimmäisen intensiivinen ystävyys. Katalyyttinä tuohon prosessiin voi (näemmä) olla hyvinkin herkkä ja yksityinen asia, jollaisen tiimoilta sitä ei äkkiä uskoisi uusia ystävyyksiä nollasta syntyvän. Ystävyys voi olla jopa niin intensiivinen, että se vaatii pienen jäähdyttelyn välissä, jotta isommilta kolareilta vältytään. Jännä ja uusi kokemus, jonka myötä olen itsestänikin löytänyt joitakin uusia piirteitä. Kovin vaikea on myös pelkkään sattumaan enää uskoa tuollaisen kokemuksen jälkeen.
Parin vuosikymmenen mittaiseen ystävyyteenkin saattaa jostain vielä löytyä ihan uusia tasoja, joiden myötä tuollaisesta ihmisestä on vielä entistäkin kiitolisempi ja yhä uudelleen tajuaa, miten merkittävästä tyypistä siinä onkaan kysymys. Siinä kun katsoo omia ja ystävän lapsia yhdessä ensimmäisiä kertoja, sitä vasta näkee miten pitkä matka onkin yhdessä kuljettu kipeistä teinivuosista tähän päivään. Ja miten paljon hienoja jutuja on vielä varmasti edessä. Sydämestä ottaa, kun käsittää että juuri tuo ihminen on vieläkin omassa elämässä mukana.
Joskus sitä voi löytää työkaverista yllättävää vertaistukea omaan tilanteeseensa ja yhtäkkiä tajuaakin löytäneensä uuden ystävän. Ja jos siinä ei olisi vielä kylliksi, niin samalla kertaa uusia ystäviä saattaakin olla itseasiassa kaksi. Kuinka hienoa onkaan auttaa kahta toisensa löytänyttä läheistä ihmistä pääsemään alkuun yhteisessä elämässään ja päästä samalla seuraamaan sitä aitiopaikalta. Siinä sivussa saa salaa hiukan luottoa itsekin siihen, että elämä kyllä järjestyy, vaikka välillä tuntuisikin hankalalta.
Edes lenkilläkäynti ei ole ihan vaaratonta siinä suhteessa, että silloinkin saattaa se lenkkikaveri yhtäkkiä olla myös aika luotettu juttukaveri, jonka kanssa jakaakin todella paljon asioita elämästään. Itsestäänselvyytenä pitämästään kaverista kehittyykin hyvä ystävä, jos ei pidä varaansa. Tällaiset “arkisemmat” läheiset ystävyydet ovat monesti juuri niitä, jotka auttavat päivittäisessä elämässä eteenpäin vaikeinakin hetkinä, ihan vain olemalla käytettävissä. Pitäisikin osata antaa niille enemmän arvoa. Sellaisina päivinä, kun sosiaalipäivystäjä soittaa ja kertoo vastaanottaneensa lastensuojeluilmoituksen, on pitkä juoksulenkki tuollaisen ystävän kanssa juurikin se, mikä helpottaa oloa ehkä eniten.
Myös monen ihan jokapäiväisen tutunkin kanssa olen huomannut käyväni läpi asioita ihan eri tasolla kuin aiemmin, kun olen koittanut vain pitää mahdollisimman avoimen linjan. Nyt se tuntuu jo ihan luontevalta, ja juuri tällaisia ihmisiä minä elämääni kaipaankin.
Syvempi ihmissuhde
Elämä on täynnä yllätyksiä, kuulemma. Jonain päivänä voikin löytää ihan uudenlaisen ystävän ihmisestä, joka oli jo vanha tuttu. Ilmaantuukin jotain pientä yhteistä tarttumapintaa, jota kautta alkaa pikkuhiljaa rakentumaan vähän jotain lisää. Ennen kuin huomaakaan, sitä onkin erittäin luottamuksellisissa ja avoimissa väleissä kyseisen ihmisen kanssa. Ja jos kokemus on kummallekin uusi ja voimallinen, voi tuo ystävyys viedä mennessään.
Jossain kohtaa tajusin, että tämän ystävän seura alkaa olemaan jo sen verran miellyttävää, että mukaan on tainnut päästä myös niitä paljon puhuttuja tunteita. Asian sivuuttamista olisi kai voinut jatkaa jonkun aikaa, ellei olisi käynyt ilmi, että tunteet olivatkin ilmeisen molemminpuolisia. Siitä lähti käyntiin jotain sellaista, minkä mukana on tullut roppakaupalla uusia ja hienoja kokemuksia. Milloinkaan en ole kokoenut olevani kenellekään niin tärkeä tai saanut osakseni sellaista määrää huomaavaisuutta. Kokonaisuudessaan: on vain tuntunut ihan hemmetin hyvältä ja oikealta. Kai tämä sitten on ollut sitä rakkautta, mistä paljon puhutaan. Kiva on ollut löytää itsestäänkin sellaisia tunteita, joita ei kuvitellut olevan olemassakaan. Ehkä minullakin on vielä toivoa.
Jotta asia ei olisi niin kaunis ja yksinkertainen, siihen sisältyy tiettyjä hankaluuksia, joiden vuoksi koko tarina saattaa hyvinkin olla tässä. Joskus vain ajankohta ja muut puitteet eivät ole parhaat mahdolliset. Nyt ei kai auta muu kuin odotella rauhassa ja katsoa mihin tilanteet kehittyvät, vaikka miten rintaa raastaisikin.
